Ee tдhдn vuojenaekaan paenu hakku muan kuoreen

Luutarhaan outtamaan viijддn arkku vaenajan tuoreen

Muanpovveen piдsццvдt kuhan noosoo tookoheinдt

Jiд tuakse kuuraset, kylymдt kiviseinдt

Luutarhasta poes, povveen muan piдstдvд oesj'

Aakee arkut, herree ruatokansa

Vuan eepд nuo arvoo vaenajia olevansa

Luutarhasta levon jдlдkeen parraan elon

Tulloo vдkkee tuomaan kuolemanpelon

Lдhtцц kukkii kottiisa muistamatta mдnneitд

Pihhoehisa piдstyд ee huoli rakkaat heitд

Surruusa sortuuvat, kun karsikkolaatasa lцytдд

Liekit mustat syvдmmiin syttyy ja vihasa nддttдд