Hautajaisten suruarmeija

Minun sieluni matkaan saattaa

Tämä kirstu on ahdas

Ruumispaitani kuristaa

Arkun kannelle multaa

Vaikka siinä on sontaa, siinä on kultaa

Luopio, petturi, kuriton ruumis

Niin mykkä, kun on aika huutaa

Ken päättyy paaden alle

Kuuluu vain kuolemalle

Hiirenkorvilla elämänkirja

himo kahlata kannesta kanteen

Meitä lietsoo sanaton kauhu

kesken lauseen nukahtaa

Maa on pyöreä

Elämä ei ole jatkumon kiertopalkinto

Tai kierreportaat nirvanaan

Kuin pannukakku, jonka reunalta pudotaan

Ken päättyy paaden alle

Kuuluu vain kuolemalle

Poveen maan - päälle multaa ja loskaa

Lasketaan - täältä nousta ei koskaan

Kunnes taas - päälle multaa ja loskaa

Kohdataan - täältä nousta ei koskaan