Vaiti tuijottaa ikkunastain

Ruudun takana kasvot kuin puolikuu

Mua etsineekö vaiko lastain

Pimeydessä pilkahtaa kyynärluu

Sen läpi elämän aarteenaan säilyttää

Vaan ei kotiinsa pyydä kuin ystävää

Ei se yöksi jää, se ei yöksi jää

Kuka luopuisi kuolemastaan

Kuka luopuisi vapahtajastaan

Kuka luopuisi kuolemastaan

Kuka luopuisi vapahtajastaan

Vaiti tuijottaa ikkunastain

Ruudun takana kasvot kuin puolikuu

Varjo viikatteen tumman vaatteen

Tiedän ettei se voi olla kukaan muu

Väsymättä vierelläs kulkee

Viime henkäyksen käsiinsä rinnallaan

Niin hellästi syliinsä sulkee

Sukii hiuksesi luisella kammallaan

Kuka luopuisi kuolemastaan

Kuka luopuisi vapahtajastaan

Kuka luopuisi kuolemastaan

Kuka luopuisi vapahtajastaan