Toisiinsa kietoutuneina

he kulkevat metsän halki

heille tuntemattoman,

pienille loputtoman

Rukka-Peikko Takkutukka

ja Heikko-Peikko Pelokas

molemmat niin urheina ovat

toistensa tukena

Mitä puiden takana heitä odottikaan?

Niin kaunis kukka, jota ei osaa sanoin kuvailla

sen tahdoi itselleen Rukka, pikku takkutukka

Lyijynraskaita

jalkojaan ei tunne kumpikaan

Ei maailmaa, ympärillä pelkkää harhaa

Halki jäätyneen maan

he kulkevat käsikkäin,

katsomatta toisiaan,

sanomatta sanaakaan

Jään pinnasta peilasivat

uurtuneita kasvojaan,

silmät niin vettyneet ovat

isäntiinsä pettyneet

Se kukka kuoli ja Takkutukan kyyneliin

hukkui Heikko-Peikko

Niin se vain menee, ei aina käykään niin,

kuten toivoi Rukka, pikku takkutukka

Sormet vieraat soittavat

tätä soitinta

kuoleman sormet,

kylmät ja kankeat

Astun sisään portista,

vieras maailma

avautuu sen takaa,

maisemat ankeat

Nyt sanat on sanottu,

laulut on laulettu,

aamun koittaessa

ilta jo hämärtää

Kun hukun itkuuni

toivon, että jää

edes kauniin kukan nimi

tänne elämään