Kohmeisia taloja

jäisiä, pimeitä ikkunoita

uurteisia kasvoja

ihmiset kuin rumia patsaita

Vaihdan asentoa

kylkesi on kylmä kuin maailma

enää ei naureta

olemme totisia ihmisen lapsia

Olen kadottanut

sieluni jonnekin, josta ei kukaan

sitä löytää voi,

se haudattuna on meren mutaan

Papit minut puhuvat pyörryksiin

Virkamiehet painavat paperiin

Pankkiirit sulkevat holveihin

Kauppiaat käärivät minut pakettiin

Sinä sanot: "Kun jaksaa nauraa

kaikki muuttuu paremmaksi

saduissa kaikki elävät

onnellisina elämänsä loppuun asti."

Tämä ei ole satua

ei tule päivää onnellista

silmänkantamattomiin meren mutaa

samanlaista